Kuoroa ovat johtaneet yliopiston kirkkomusiikin opettajat, joista ensimmäinen oli dir. cant. Jarmo Lehto. Lehto toimi kirkkomusiikin opettajana Kuopion pappisseminaarissa, mistä hän siirtyi vuonna 1988 Joensuun yliopiston palvelukseen. Työskenneltyään tässä tehtävässä parisen vuotta Lehto siirtyi kanttoriksi Helsingin ortodoksisen seurakuntaan, missä hän toimii edelleen. Hänen jälkeensä kirkkomusiikin opettajaksi valittiin dir. cant. Risto Matsi Tampereelta. Matsin johdolla kuoro julkaisi ensimmäisen äänitteensä ”Sinulle oi Jumalansynnyttäjä” (1992). Äänite koostuu ortodoksisen kirkkovuoden veisuista Jumalan Äidille. Hänen johdollaan kuoro teki vielä toisen äänitteen ”Riemuitkoon sielusi Herrassa” (julkaistu 2000, äänitetty 1997), joka on ensimmäinen kokonaan suomalaisten säveltäjien kirkkomusiikista koostuva äänite. Matsi toimi kirkkomusiikin opettajana ja kuoronjohtajana kevääseen 2002 saakka, jolloin hän palasi takaisin Tampereen ortodoksisen seurakunnan palvelukseen. Risto Matsi nukkui pois elokuussa 2006.

Syksystä 2002 alkaen on kuoron johtajana  toiminut Petri Nykänen. Hän aloitti opintonsa kirkkomusiikin koulutusohjelman ensimmäisellä vuosikurssilla Joensuun yliopistossa vuonna 1988. Valmistuttuaan kanttoriksi hän toimi ortodoksisen kirkon palveluksessa Oulun, Vaasan, Kajaanin ja Jyväskylän seurakunnissa. Sen jälkeen hän hakeutui kirkkomusiikin jatko-opintoihin  ja myöhemmin kirkkomusiikin opettajan tehtäviin Joensuun yliopistossa. Tehtävässään hän toimi kaikkiaan 14 vuotta vuoteen 2016 saakka. Elokuun alusta 2016 hän siirtyi kirkkomusiikin opettajaksi ortodoksiseen seminaariin Joensuussa.

Kuoronjohdon opintoja hän on täydentänyt Klemetti-opistossa, Sibelius-Akatemiassa ja Suomen kuoronjohtajayhdistyksen sekä ortodoksisten kanttorien liiton koulutuspäivillä. Viimeisimpinä opintoina hän valmisteli kuoronjohdon B-tutkinnon Timo Nuoranteen ohjauksessa Sibelius-Akatemiassa keväällä 2013.

Petri Nykänen:

”Kuoronjohtajana olen halunnut toimia ennakkoluulottomasti ja laajasti ortodoksisen kirkkomusiikin valtavalla kentällä. Olemme tehneet paljon oman aikamme ortodoksista musiikkia, joka perustuu usein kirkkolaulun vanhoihin perinteisiin. Kuitenkin erityisesti viime vuosina perinteisen Suomen ortodoksisessa kirkossa käytettävän musiikin osuus on kasvanut. Voi olla että tämä johtuu ikääntymisestä, mutta ehkäpä myös siitä, että haluan arvostaa olemassa olevaa jumalanpalveluskäytäntöä ja sen musiikkia, koska ilman sitä emme voisi viedä kirkkovuotta läpi. Uskon myös sen olevan avain erilaisten perinteiden arvostamiseen ja avoimeen mieleen.

Olen ehdottomasti etuoikeutetussa asemassa saadessani nähdä nuorten kirkkomuusikoiden kasvun ja kehittymisen kohti kirkkolaulun ammattilaisuutta. Parasta ja samalla ”pahinta” tässä on, että vuosien kehittymisen jälkeen pitkäaikaiset laulajat jättävät parhaimmillansa ollessaan kuoron. Pidän Johannes Teologin Laulajia myös tärkeänä mallina kuorosta, jossa on erilaisia ja eri taustoista tulevia laulajia, koska kaikki joutuvat työskentelemään sellaisessa tilanteessa työelämässään. Opiskelijapiirin ulkopuolelta tulevien laulajien kokemukselle ja taidoille on ollut pakko laittaa painoarvoa, koska ohjelmistosta ei selvittäisi ilman hyviä kuorolaisen taitoja. Myös viikoittaisesti toimivan kuoron periaatteesta olemme pitäneet kiinni, vaikka se tuntuukin välillä taistelulta tuulimyllyjä vastaan tässä projektielämän kyllästämässä maailmassa. Soinnin kehittymiselle ja teosten oppimiselle se luo vakaamman pohjan.

Kuorotyö on antoisaa ja raskasta. Työvuosiini on kuulunut monenlaisia aikoja ja paljon sellaista, mistä olen saanut elämänmittaisia muistoja, mutta myös sellaista, minkä olen halunnut todeta tehdyksi työksi ja mennä eteenpäin. Antoisimmat hetket liittyvät niihin hetkiin, jolloin sekä kuoron että johtajan kovat ponnistelut ovat tuottaneet tulosta. Yhdessä ollaan ne tehty!

Jatkossakin haluan pitää kiinni periaatteesta, että kun löydetään hienoa musiikkia, ei jäädä haaveilemaan siitä, vaan, jos rahkeet suinkin riittävät, opiskellaan yhdessä ja tehdään teokset itse ja opitaan!”